Kevytyrittäjyys on viime vuosina kasvattanut suosiotaan. Kevytyrittäjyys ei ole virallinen yritysmuoto, vaan tapa toimia yrittäjämäisesti ulkoistaen lähes kaiken byrokratian kevytyrittäjyyspalvelulle tai tuttavallisemmin laskutuspalvelulle.
Tässä artikkelissa käydään läpi mitä kevytyrittäminen on.
Kevytyrittäjyyspalveluita kutsuttiin alun perin laskutuspalveluiksi. Nimi kuvaa hyvin palveluiden perusluonnetta, koska toimintamalli perustuu laskujen välittämiseen. Laskutuspalvelu asettuu yrittäjän ja tämän asiakkaan väliin. Hoitaen asiakkaan suuntaan laskutuksen ja yrittäjälle laskutuksesta (ja sitä kautta yrittämisestä) syntyvän byrokratian, “palkanlaskennan” ja verotuksen muodossa.
Laskutuspalvelu toimii seuraavalla tavalla:
Perusidealtaan laskutuspalvelut ovat mahtavia. Hoidetaan yrittäjien puolesta laskutus, byrokratia ja paperisota ja antaa yrittäjän keskittyä siihen oleelliseen eli yrittämiseen. Laskutuksen välistä peritään sitten pieni korvaus, mutta muutama prosentti on todella vähäinen summa varmasta byrokratian hoitamisesta.
Vaikka idea onkin mahtava, on laskutuspalveluiden toteutus kuitenkin tähän mennessä hieman ontunut, etenkin kolmessa kohtaa: Eläketurvassa (YEL ja TyEL), ALV vähennyksissä ja hankinnoissa. Käydään nämä seuraavaksi läpi.
Perinteisesti laskutuspalveluiden toimintamalli on perustunut siihen, että palvelut ovat käsitelleet kevytyrittäjää palkanlaskennassaan työntekijänään. Menettely on ollut lain harmaalla alueella, mutta siihen ei ole sen kummemmin puututtu, kunnes 2017 alussa Eläketurvakeskus selkeytti ohjeistuksessaan, että 1.5.2017 alkaen kevytyrittäjät kuuluvat yrittäjämäisen työnkuvansa tähden Yrittäjän eläkevakuutuksen, eli YEL:in, eivätkä työntekijöiden eläkkeen TyEL:in piiriin.
Aiemmin laskutuspalvelut onnistuivat hoitamaan kevytyrittäjyyteen liittyvän byrokratian lähes kokonaan yrittäjän puolesta juuri TyEL:in avulla. Kun menettelyä ei enää katsota sormien läpi, on YEL:in kokoinen osa byrokratiaa tullut nyt myös kevytyrittäjien hoidettavaksi.
YEL:in maksu perustuu työtuloon, joka määritellään palkkana, jonka maksaisit saman ammattitaidon osaavalle, jotta hän hoitaisi sinun työsi. Koska tämä on varsin määritelmällinen kysymys, on yrittäjän hyvä myös määritellä se itse. YELiä ei pienimuotoisen yrittäjän tarvitse kuitenkaan maksaa ollenkaan. YEL-velvollisuuden raja on 9 208,43 euroa työtuloa vuodessa (vuonna 2025), joten jos työtulosi jää tuon alle, saat käytännössä enemmän palkkaa käteen. Tällöin eläkkeesi ei kuitenkaan kartu, etkä saa YELiin liittyviä sosiaaliturvia (työttömyysturvaan on oikeutettu, jos YEL-työtulo on vuonna 2025 vähintään 15 128,00 euroa).
Useat laskutuspalvelut hoitavat nykyään YEL-maksujen keräämisen ja tilittämisen, mutta työtulo tulee yrittäjän määritellä itse. YEL-maksut ovat verovähennettäviä, joko henkilökohtaisessa verotuksessa tai yrityksen verotuksessa, jos yrittäjällä on yritys. Vuoden 2017 alussa voimaan tulleen yrittäjävähennyksen myötä YEL-maksut kannattaa kuitenkin vähentää henkilökohtaisessa verotuksessa. Näin 5 % verotettavasta yritystulosta saa verottomana.
Koska kevytyrittämisessä yrittäjän laskutus tapahtuu suuremman laskutuspalveluyrityksen kautta, joka välittää tuhansia laskuja, ovat laskutuspalveluyritysten liikevaihdot myös useita miljoonia euroja.
Tämä voi olla pienyrittäjälle ongelmallista, koska alv-velvollisuus alkaa pienyrittäjällä vasta 20 000 euron liikevaihdolla, ennen tätä yrittäjän ei tarvitse periä myyntiensä yhteydessä ollenkaan ALV:tä, joten yrittäjän hinnat ovat kuluttajille (perus ALV-prosentilla) 25,5 % pienemmät, joka parantaa heidän kilpailuasetelmaa.
Toki on tärkeä tässä välissä mainita, että ilman arvonlisäverovelvollisen rekisteriin kuulumista, ei myöskään hankinnoista voi vähentää arvonlisäveroa.
Toinen ongelma perinteisten laskutuspalveluiden liittyy hankintoihin. Jos kevytyrittäjällä ei ole omaa toiminimeä, ei myöskään ole mahdollista tehdä isompia hankintoja.
Jos liiketoimintaa varten tarvittaisiin mitä vain pidempiaikaista kalustoa esimerkiksi tietokoneesta kameraan, ei näitä voisi yrittämisen tavalliseen tapaan vähentää liiketoiminnan kuluina, koska laskutuspalvelut tekevät jokaisen laskutuksen erillisenä tapahtuman. Toki kevytyrittäjän on kuitenkin mahdollista esimerkiksi ostaa maalit maalauskeikkaan, koska ne voi helposti kohdistaa kyseisen maalauskeikan laskuun kuluina.
Omalla toiminimellä (tai yrityksellä) hankinnat onnistuvat ja näillä voi vähentää verotettavaa yritystuloa, investoida omaan yritykseen ja kasvattaa liiketoiminnallista kapasiteettia.
Yllämainittujen kevytyrittäjyyden heikkouksien - hankinnat, ALV vähennykset ja YEL - tähden useat kevytyrittäjyyspalvelut ovat jääneet vähemmän kevyiksi ja ennen kaikkea turhan kalliiksi. Laskutettavasta summasta on pahimmassa tapauksessa jäänyt vain noin 50% käteen, kun omalla toiminimellä vastaava summa voisi olla jopa 70 % - 80 %.
Nykyään markkinoilla on kuitenkin myös uusia palveluita, jotka yrittävät yhdistää oman pienyrityksen kevennykset ja edut sekä kevytyrittäjyyden byrokratiaa keventävän palvelumallin.
Tähän ei ole ikävä kyllä suoraa vastausta. Se riippuu todella paljon alasta ja liiketoiminnan koosta.
Kevytyrittäjyys mahdollistaa todella helpon ja vaivattoman tavan kokeilla yritystoimintaa ja tehdä satunnaisia keikkoja. Myös toiminimellä tehtävä kevytyrittäjyys voi olla hyvä ratkaisu, jos laskutuspalvelun komissiot eivät ole suuret. Tällöin palvelu on jo todella lähellä perinteistä toiminimiyrittäjyyttä kirjanpitäjän kanssa.
Suurimmat haasteet tulevat, jos toimintaan liittyy suuria hankintoja, jotka pitäisi vähentää poistojen kautta pitkällä aikavälillä tai jos liiketoimintaa haluaa tehdä ilman arvonlisäveroa. Alle 20 000 euron liikevaihdolla esim. kuluttajille myytävissä tuotteissa ja palveluissa ei voi hyödyntää arvonlisäverottomuutta.
